Hallittu kaaos

Tony lähti tänään Helsinkiin kolmeksi päiväksi 5.20 junalla. Heräsin aamulla päänsärkyyn, mikä ei auttanut yhtään aamutoimissa. Uhmaikäisen saaminen tarhaan ajoissa kahden aikuisen voimin on jo suoritus sinänsä mutta nyt siitä piti selvitä yksin. Lisäksi vein vielä koiran vanhemmilleni päivähoitoon. Olin jo ajamassa töihin, kun huomasin, että kulkuläpyskäni oli jäänyt kotiin toisen takin taskuun. Ei auttanut muuta kun kääntää auton nokka kohti kotia. Kaikesta sähläyksestä huolimatta onnistuin pääsemään töihin aikataulussa. Onneksi minulla on liukuva työaika.

Kaikesta huolimatta hyvää ja aurinkoista maanantaita!



Kuraa, kuraa, kuraa....

Kevät!

Tänään on ollut harmaa ja sateinen päivä. Täällä uudella asuinalueella, joka on pellolla, se tarkoittaa kuraa, paljon kuraa. Lennyn kanssa ei viitsitty edes lähteä ulos. Ollaankin tänään katseltu piirrettyjä koko viikon edestä. Koiran kanssa piti tietysti tehdä ne pakolliset ulkoilut. Meidän hienohelma Onni -koira yllätti ja oli jopa ihan iloisella mielellä lenkillä. Yleensä se karttaa sadekelejä ja sitä saa vetää perässään. Hassua, että intohimoinen uimari kiertää kaikki vesilammikot. Onni ei vahingossakaan astu lammikkoon.

Odotan niin kovasti jo, että päästäisiin tekemään jotain tuolle meidän karulle pihalle. Viime syksynä sille ei ehditty tekemään muuta kuin tasoittaa. Varastossa odottaa iso säkki nurmikonsiemeniä ja pihassa pressun alla terassilaudat. Talokin pitäisi maalata ja suunnitelmissa on pitää maalaustalkoot viikko ennen juhannusta. Toivottavasti silloin ei sada.

Talon tuleva väri onkin aiheuttanut päänvaivaa. Talomme toinen pääty muistuttaa tällä hetkellä tilkkutäkkiä, kun ollaan kokeiltu harmaan eri sävyjä ja on siellä muutama beigenkin sävy. Värejä on nyt tukailtu aamuauringon valossa, pilvisellä säällä ja ilta-auringon hämyssä. Minä kannatan sitä yhtä vaaleampaa harmaan sävyä ja mieheni Tony tummempaa. Onneksi tässä on vielä aikaa vääntää kättä kumpi väri valitaan.

Minun blogini

Veljeni vaimo ehdotti minulle blogin pitämistä. Tyrmäsin ajatuksen aluksi, sillä eihän minulla olisi aikaa ylläpitää blogia. Idea jäi kuitenkin kytemään mieleeni ja tässä sitä ollaan. Oma blogi on perustettuna! Blogissani kirjoitan elämästäni pienen pojan äitinä. Seikkailen elämän viidakossa haaveillen ja unelmoiden kaikesta kauniista. Tervetuloa kurkistamaan minun arkeeni ja juhlaan! Ja muistakaa, pilke silmäkulmassa :-)

Eeva